Noniin, taas on pari päivää mennyt täällä etelän mäntyjen alla. Eilen aamusta siis alkoi virallisesti työharjoittelu. Aamupäivällä mentiin bussilla Flacqiin. Flacqissa on siis koulu lapsille, joilla on erityistarpeita. Paikalle päästyämme fyssariohjaajamme ei ollut vielä tullut, mutta saimme kuulla (ja nähdä), että lapsia ei tällä viikolla vielä sinne tulekaan. Katsokaas, kun oli ollut tämä sykloni... ja sitten eilen oli vissiin joku kiinalaisten uusi vuosi tai vastaava, joten oli päätetty että koulu jatkuu sitten vähän myöhemmin. Noh, koulun tiloihin päästiin kuitenkin tutustumaan. Kadunkulmassa nököttävässä kaksikerroksisessa rakennuksessa oli tusinan verran luokkia, kooltaan suomalainen olohuone. Yksi "liikuntasali" oli myös yläkerrassa, se vastasi ehkä kahta-kolmea perus suomalaista olohuonetta. Koululla oli opettajien ja tämän fysioperäteipin lisäksi yksi toimintaterapeutti. Pihamaa oli asvaltoitu ja kulmassa näkötti joku kookospuu. Tämä tulee siis olemaan yksi toimintapisteistämme.
 |
| NGO eli koulu keva-lapsille. |
Tutustumisen jälkeen lähdimme ohjaajamme mukana tutustumaan paremmin lähikaupunkiin eli Flacqiin. Flacqissa kulkee muutama pääkatu ja niiden välissä ristiin rastiin pienempiä katuja ja kujia. Autotien reunoilla olevat kävelykadut ovat melko ahtaat kulkea, kaksi horisontaalisesti haastavaa ihmistä kohtaisivat mahdollisesti vaikeuksia toisiaan ohittaessa. Jalkakäytävien laidoilla on paljon pienenpieniä kauppoja, joissa myydään ruokaa, koruja, käsitöitä, vaatteita, matkamuistoja ym. krääsää. Hinnat täällä ovat kohtuu halpoja, mutta turisteilta koitetaan kyllä kyntää enemmän rahaa jos ei älyä pitää lompsannyörejä tiukalla. Kierrettiin siellä jokunen katu ristiin rastiin ja poikettiin syömään raflaan, joka oli ulkoapäin kyllä niin epämääräisen näköinen, että länsimaalaisena en varmaan olisi itse edes pieraissut mokomaa loukkua kohti. Mutta, täällä kun ollaan ja paikallinen opastaa niin miksipä ei. Ruoka oli halpaa ja erittäin hyvää. Ft:mme tilasi meille kolme kippoa liemessä olevia mylpyröitä (kasvis, kala, liha ja pari muuta, mitä lie olleet). Oli hyviä, vaikka koostumus oli hieman erikoinen. Sen jälkeen minä ja Tuija otettiin vielä nuudeli-kana-jokuaines lautaset, ranskalaiset ja juomat kaikille. Ja koko tämä hoito kustansi ehkä kymmenkunta euroa. Sinne voisi mennä joskus toistekkin.
 |
| Mökö-keitto. Oli iha hyvää. |
Tähän paikalliseen vieraanvaraisuuteen ei kyllä ota tottuakseen. "Kaupunkierroksen" jälkeen menimme tämän fysioterapeutin perheen luokse, jossa kateltiin Mauritiuksen nähtävyyksiä joissa tullaan myöhemmin käymään, pelattiin pelikonsolilla SuperMario -pelejä ja syötiin heidän äitinsä laittamaa evästä, joka oli sekin erittäin maukasta. Tällä Ft:llä on kotona siis oma vastaanotto, jonne tulee säännöllisen epäsäännöllisesti yksityisiä potilaita. Tänään sinne saapui kätensä murtanut nainen, ja päästiin seuraamaan sekä itse tekemään terapeuttiseta harjoittelua hänen kanssaan. Täällä ei siis ole vissiin nuo terapia-ajat ihan niin justtinsa, nimittäin tämänkin naishenkilön kanssa oltiin ehkä puoltoistatuntia ja hän jäi vielä lopuksi syömään meidän kanssa :D Lopuksi kuitenkin ilmeni, että hän oli jotain vanhoja tuttuja fysioterapeutin kanssa ala-asteelta.
¨
Illalla sitten oli vielä paikallisen 1-divisioonan joukkueen jalkapalloreenit. Oltiin siellä mukana ja tullaan olemaan jatkossakin pari kertaa viikossa. Fysioterapeutin tehtävänä joukkueen kanssa oli luonnollisesti kuntouttaa vammautuneita. Reenien alettua menimme tämän stadionin takahuoneeseen, joka siis oli ihan perus pukuhuone, mitä nyt vähän ikkunat oli särki, suihkut repsotti irti seinistä ja hoitopöytä oli koinsyömä. Ei se mittään, ihan hyvin sielläkin pysty hommat toki hoitamaan. Hankalinta heidän (ja varmaan kaikkien muidenkin tulevien potilaiden) kanssa tulee olemaan yhteisen kielen puute. Paljon vähemmän täällä nää puhuu englantia kuin mitä alun perin luuli, ja nekin ketkä sattuu puhumaan höpöttää sen verran vieraalla aksentilla, että koko ajan pitää olla kysymässä uudestaan.
 |
Jalkapallostadionilta
|
Noniin, ja tänään (perjantaina) olikin sitten eka päivä KUN AURINKO PAISTOI!!! Oli ihan mukavata herätä aamulla ja kattella ikkunasta uima-altaalle. Tänään lähettiin sitten taas pois kottoota, ft vei meidät kattelee saaren pohjoisosaa. Ensin jouduttiin menemään bussilla taas Central Flacqiin 30-35 min, josta sit uudella bussilla kohti pohjoisrannikkoa (1h10min noin). Matkaa ei siis ole kuin ehkä 30 kilsaa, mutta bussi koukkii vähän sieltä täältä ja tiet on niin mutkikkaat ja täynnä pomppua ja muuta hidastetta että Linnanmäen venkuttimet jää kakkoseks. Bussilla kulkeminen on täällä kuitenkin halapaa ku saippua, kyyti maksaa maksimissaan 34 rupiaa eli vähän vajaa euro, ajoitpa sitten minne tahansa.
 |
| Lähiranta arskanpaisteessa |
 |
| Kotiallas |
Perillä siis jäätiin jonkin ison ostoskeskuksen eessä pois. Hieno oli paikka, tosi länsimaalainen kun on nyt tottunut tähän vähemmän turismimeininkiin. Isot, upeat, ilmastoidut tilat, paljon kauppoja ym. Keskellä aukio. Hintatasokin tosin on sitten ihan suomen luokkaa, joten ei sieltä mitään matkaan tarttunut matkapuhelinten internetpaketin lisäksi. Tästä sitten otettiin toksi toiselle läheiselle kauppakeskukselle nimeltään Super U. Tänne kyllä varmaan tulee tultua toistekkin, nyt ei käyty kattelee mitään kauppoja vaan keilattiin yks kierros (täällä ei siis osteta keilaradalla aikaa vaan kierroksia) ja käytiin kahvilla. Kahvin jälkeen Tuijan tuttu Milena (hänenkin bloginsa löytyy tosta jostain meidän blogin sivusta "Milena goes to Africa") tuli noukkimaan meidät autolla läheiselle rannalle. Täällä pohjoisessa kaikki on siis paljon länsimaalaisempaa kuin idässä missä me majaillaan. Kadut on siistimpiä ja turisteja on enempi. Makoiltiin rannalla puoltuntinen ja sitten pitikin lähteä jo takaisin kotia kohti, koska ft:llä alkoi työt taas kuuden maissa. Matkalla napattiin vielä kadun kulmassa olevasta hedelmäkioskista ananakset, jotka myyjä veisteli puukolla ihan jäätelön muotoisiksi. Oli muuten ihan sairaan hyvää! Kiitos Milenalle tästä. Milena myös lupaili, että voidaan olla aina joskus hänenkin luonaan pohjoisessa yötä. Täydellistä!
 |
| Kauppakeskuksen ylätasanteelta. Siellä oli myös uusia asuntoja (kuvassa). Porukkaa ei nyt ollut kuulemma liikenteessä koulujen ja töiden takia niin sai rauhassa kuleksia. |
 |
| Ananaksesta veistelty jäde. 35rupiaa eli euron verta. |
 |
| Pereyberen ranta pohjoisessa |
Nonniin, alkaa sormiin jo koskee tää naputus, niin voisi lopetella. Ainiin, kotimatkalla kun ajeltiin bussilla ison sokeripellon vierustietä (täällä on siis sokeripeltoa ihan joka puolella) joku kanssamatkustaja kävi tapauttamassa
kuskia olkapäähän että pysähyppäs tähän. Aattelin, että se jää pois vaan vähän merkillisessä paikassa, mutta kuski jäikin oottelee kun tämä mies kävi tyhjentämässä rakkonsa. Onhan se toki inhottava istua linkassa jos pissittää.
 |
| Töttöröö |
-Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti