torstai 22. tammikuuta 2015

Stella Clavisque Maris Indici (Intian valtameren tähti ja avain)...kö?

Onko kylymä? Aijaa, täällä ei. Aurinko ei oo paistellu kyllä kun pieniä hetkiä tässä viime aikoina, täällä on kesä joka tarkoittaa myös sadetta. Joka päivä on tainnut sataa. Pikku kuuroja tulee normaalisti useempikin päivässä, mutta välissä sitten tulee myös kuin sieltä kuuluisasta Esterin takatuupparista. Nyt peukut pystyyn, ennuste näyttäs et sunnuntaille olis taas sitä aarinkooki enempi. Mutta, eiköhän tuota ehi vielä paistella tässä kuhan nää kesän sateet alkaa jäähä taakse, ei täältä kuiteskaa iha vielä olla pois lähössä. Olis vaan mukava saaha vähä enemmän väriä pintaan, myö kun ollaan nyt tiällä niitä mustiaisia... katseet viipyy ja taksit huutelee koko ajan. Turisteilta on myös lähes kaikkialla omat hinnat, ja kun ei tuo tinkimiskulttuuri oikein oo meijän juttu niin monesti sitä joku kolikko enemmän maksetaankin.

Esterin taidonnäyte.
No mutta vaikka paratiisisaarella ollaankin, ei täällä kaikki kuitenkaan ole ihan niinku toivosin tuonpuoleisessa sitten olevan. Aijonkin nyt ensitöikseni valittaa, mikä täällä on minusta päin persettä, jotta saan sen pois niskastani ja voin alkaa taas nauttia tästä melko laid-back meiningistä. 

Eli siis täällä ei ole kenelläkään kiire mihinkään. Kaduilla vaellellaan kuin maailmanomistajat, ei oo kiire vaikka myöhässä olis. Kadut ja kävelytiet on meidän silmille ahtaita, ja sitten kun niillä lyllerretään ja jäähään keskelle tietä vielä seisoskelemaan niin aikamoista pujotteluu täällä on kulku kävellen kuin autollakin. Autot saa käytännössä parkkeerata mihin vaan, ja joskus meno onkin kuin alppimaajoukkueen pujotteluharjoituksista. Oikee vasen oikee vasen oikee vasen. Ja jos ei autoja tarvii pujotella niin tiet itessään on sitten myös kuin humalaisen insinöörin suunnittelemia, ei täällä taijeta tietää mitä SUORA tarkoittaa. Kaikki tiet mutkittelee enempi tai vielä enempi. 

Linja-autolla kun jouvutaan paljon ajamaan (ok, taksikin olis mutta kuitenkin 10x kalliimpaa) niin on se meno melekosta ryttyytystä välillä. Aikataulut on täällä ennemminkin aikamoiset taulut, tulloo sitten kun siltä tuntuu. Mistään et siis voi lukee millon se bussi tässä on. Bussit myös pysähtyy käytännössä mihin vaan, ja harvoin on edes oikeeta bussipysäkkiä vaan se vaan pistää jarrut pohjaan ja jää keskelle tietä ja takaa tulevat autot kiertää vastaantulevien kaistan kautta. Tiet on mutkien lisäks melko huonossa hapessa, paljon on monttuja tai jos ei niitä niin hidasteita. Täällä siis suurin osa jalkakäytävistä mahtaa olla korotettu, joten pomppua kyllä riittää. Pitää pitää syvät vatsalihakset hyvässä kondiksessa niin ei toivottavasti välilevynpullistumaa tule. Ja linkoissa on parraillaan sitten sitä ihmistä kun pippoo. Toisella puolella bussii on 3:n ja toisella 2:n istuttavat penkit ja sitten vielä tusina ihmistä tötöttää käytävällä seistä kun eivät mahu istumaan. Bussiasemilla meno on parhaillaan kuin huutokaupassa meklarin eli bussikonduktöörin huudellessa ihmisiä kyytiin "flacq! flacq! flacq! flacq! flacq!!!!!". Täällä siis on busseissa kuljettajien lisäks tämmönen konnari, joka kiertää jokaiselta ihmiseltä kerää maksun sen mukaan, minne matkata mielii (kuitenkin max 34 rup eli n.1e). Niin ja kun kiireestä puhuttiin niin ei, ei oo busseillakaan kiire. Saatana (anteeks, tuo vaan tuntu parhaalta sanalta tähän), välillä tuntuu että työntämäänkö sitä pitää mennä kun on niin hijasta.n. 25 kilometrin matkaan menee käytännössä aina yli tunti. 

Linja-autossa on tun-nel-maa...
Yksi (hauska) kokemus linkasta ennen kun sen unhoitan vielä tuosta parin päivän takaa: Oltiin tuolla toisella puolella saarta ft-hommia tekemässä ja olin vissiin pari päivää aiksemmin sukujuhlista saanut kylkiäisenä jonkun pöpön. Ja niin, no paskatauti siis iski. No, siinä sitten kotia aattelin lähtee suorilla. Ensimmäinen linkka paikasta A-paikkaan B menee siis ihan normaalia bussivauhtia eli hitaasti, reilu tunti meni sitä väliä. Sitten kun oltiin jo ns loppusuoralla eli paikasta B paikkaan C (koti) ja olin jo huokaisemassa helpotuksesta tiedosta, että kohtan pääsen no tiiätte kyllä minne, niin eihän tässä linja-autossa toimi *kele kun ykkösvaihe! Se siis koko helekkarin matkan ajoi (15 km arviolta) ykkösellä, ja silläkin vielä silleen että kun sai vähän polkastua kaasulla vauhtia niin laitto kytkimen pohjaan ja liuku vapaalla siihen asti että melkein vauhti pysähty ja uusiks. Olin jo silleen että pitääkö se oikeesti taksi ottaa jotta selviää kotiin ennen yömyöhää. Loppuun asti kuitenkin sinnittelin. Tämän jälkeen en kyllä ikinä enää kiroa Suomen linja-autoja jos mokomiin tarvii mennä.

Tiällä on myös likasta. Ihmiset roskaa, ja muuten välillä tosi kauniitkin luonnonmaisemat ja näkymät on pilattu sillä, kun se on täynnä roskaa. On pulloa, tölkkiä, karkki ym. paperia ja ihan roskapussia, autonrengasta ja ihan kaikkea mitä teollisuus nyt yleensä tuottaa. Joillakin paikoin näkee aina ns "siivouspartioita" jotka vähän kai yrittää siistiä paikkoja, mutta ei se kyllä oikein missään näy. Tämän meijän lähirannan kyllä kävivät siivoomassa tuon sykloonin jälkeen, eli joitakin paikkoja ne kai pitää järestään siistinä mutta varmaan 90% saaresta ei. Harmi sinällään. Ja sitten käytännössä saaren mahtava alkuperäiseläimistö ja luonto on hävitetty ja pistetty tilalle sokeriruokopeltoo, ja sitähän on! Roskien lisäksi tuntuu että ei oikein julkisilla paikoilla huvita laittaa näppejään ihan mihin sattuu, tai tuloo vielä syyhy. Ehkä siihenki tottuu joskus. Niin ja julkiset vessat... ei varmaan tarvii kertoa niistä.

Kulukukoiria.
Täällä en oo nähny ihmisiä kävelyttämässä vielä kertaakaan koiria, vaa ne näköjään osaa ite kävelyttää ittensä. Kulkukoiria on siis iha tosi paljon. Pari pv sitten nähtiin kun tuolla Pamplemoussessa rankkuri vei koiria veks. On niillä varmaan mukavampi kuitenkin olla nappi otassa kun kuleksia tuolla katuja nälkiintyneinä ja täynnä kirppuja. 

Paikkana Mauritius on suurimmaks osaks köyhä. BKT:tä en tiiä (kattokaa wikipediasta jos haluutta), mutta juteltiin yksien lääkärien kaa niin he tienaavat n. tuhat ekee kuussa. Toki täällä eläminen on halvempaakin, mutta silti. Täällä meijän lähistöllä suurin osa taloista näyttää siltä, että asusin mieluummin koko elämäni tämänhetkisessä joensuun yksiössä kuin niissä. Pihamaita ei käytännössä oo kummasiakaan, tai jos on niin ne on paskan ja romun peitossa. Joka paikka tuntuu olevan tarpeen aidata. On myös tosi paljon keskeneräisiä rakennuksia, en tiiä onko sitten projekteilta loppunut rahat vai aattelooko ne jatkaa joskus paremmalla säällä. On esim rakennettu talosta alakerta jossa näyttää joku asuvan, mutta yläkerta on sitten ihan vaan "seinät". 

Ala-Carte ateriamme.
Ruoka on täällä maukasta, mutta siitä puuttuu yks ainesosanen josta kovin tykkään. Proteiini. Täällä sitä saa lähinnä lihasta, tonnikalasta ja kananmunasta. Ostettiin Tuijan kanssa yks päivä kanaa vähän huolimattomasti, en Suomessa koirallekaan antas mokomaa runtua. On täällä myös kai ihan hyvääki lihaa, mut paras tähän asti mikä löyvettiin niin oli kanan rintafilepaketti. Paljon on pakastealtaissa semmosta könnikkää missä on iso luu ja vähä lihannäköstä tavaraa ympärillä. Isomissa kaupoissa on myös lihatiski, mutta liha on suomeen verrattaen  kalliimpaa. Nyt sais tänne joku jalosydäminen lähettää jauhelihaa, kanansuikaletta, raejuustoo ja rahkaa. Kyllä kelpais. Ruisleipää myös, tää paikallinen "leipä" kun on ku jotain helekatin hattaraa

Nettiyhteyvet on välissä mitä on. Joillakin paikoilla puhelimen netit toimii oikein 4G nopeudella, jossain taas on edgeverkkoa (ihan niinkun suomessakin kyllä). Blogiin olis kiva laittaa enempiki kuvia, mutta kun ladatessa menee oikeesti jeesus pitkään niin vähän rajoittaa seki touhua. Saatetaan yrittää vaihtaa tää kämpän wifi toiseen operaattoriin joskus tässä jos se auttas. Täällä on siis kaks operaattoria, EMTEL ja ORANGE. Ja molemmat taitaa suosia oikeestaan että pitää aina ottaa joku naurettava 1-5 Gigan paketti, vähemmänlaisesti on siis tarjolla vissii rajotatonta nettiä. Saunalahti wink wink, eikun tolpan pystytykseen!



Niin ja mikä pahinta, kuten oon tainnu jo sanookin, salilla ei oo mahollisuutta KYYKÄTÄ VAPAILLA PAINOILLA eikä siellä oo myöskään ilmastointia. Hikoilen kuin **** kirkossa heti ekan lämmittelysarjan jälkeen. Eikä taho vaan jaksaa tehä mittään kun lämpötila on 30-40 välissä ja kosteus 90-100 rosenttia. Jos miun koivet täältä tulon jälkeen muistuttais kuitenkin enemmän ihmisen raajaa kuin hammastikkua niin tyytyväinen pitänee olla.

Keskeneräisiä rakennuksia.

Rose Hill- nimisen paikan kartta.

-Ville

2 kommenttia:

  1. Voi vitsi että kirjoitatte molemmat hirmu kivasti, lueskelin teidän alkureissun jo kokonaan :D aivan mahtava tilaisuus elämässä, ottakaahan siitä kaikki irti! Täällä yks -30c pakkasessa kärvistelevä jää kateellisena lueskelemaan jatkoa ja haaveilemaan vain samanmoisesta! :D

    VastaaPoista
  2. Haha kiitos kiitos :D jooo eiköhän tästä oteta ilo irti! :)

    VastaaPoista