Muistuksena kaikille ketkä on matkustamassa jonnekin lämpöseen ja missä ei oo ihan Eviran kaltasta elintarvikevalvontaa; mukaan imodiumia, käsidesiä ja järkee päähän. Vaikka tuosta kolmannesta ei ihan takeita olekaan...
Täällä ei näköjään voi olla välttämättä sitä ihanaa matkailijan vaivaa, mistä Ville kirjoittelikin jo muutama blogipostaus sitten mukavalla suomen kielellä. Tarkoitan siis tätä kun ei ne nesteet oikein imeydy toivotulla tavalla. Well, u know.. Anyway, torstaista asti ollu epämääräsiä oireita kuumeesta sitte näihin klassisempiin, mutta muuten on voinu päivisin edellä aika normisti. Mut sanotaanko jälleen kerran, että tätä hygieniapuolta täällä ei tuu ikävä.
Viime viikko meni tavalliseen tapaan harkassa, maanantaina ja tiistaina tehtiin pitkää päivää ja oltiin kotoo pois varmaan 12 tuntia. Maanantaina jalkapalloa (jossa lähinnä katseltiin, kun valmentaja, fysiikkavalmentaja sekä presidentti kaikki puhuivat vuorotellen kreoliksi suurinpiirtein pari tuntia, oli mielenkiintosta) ja tiistaina käytiin ensimmäistä kertaa Rose Hillin stadionilla katsastamassa vammaisurheilua.
Ohjaajamme on siis säännöllisen epäsäännöllisesti myös vammaisurheilijoiden fysioterapeutti. Töitä hänellä täällä on suhteellisen vähän, sillä loukkaantumisia tapahtuu harvoin. Lähinnä hän vetää heille alkulämmittelyä ja sen jälkeen vaan seurailee.
 |
| Pyörätuolikelaajan vehje |
 |
| Alkulämmittelyä. Minä iloisena taustalla urheilullisissa varusteissa. |
Muuta erikoista harkasta ei tule mieleen, meikä jäi kotiin rötväämää perjantaina, kun Ville meni salille aamukuudelta.. ei hohhoijaa. Aamulenkin oon kyllä suunnitellu tekeväni joku päivä auringonnousun aikaan, mutta noin aikasin salille mua ei taida saada.
Viikonloppuna sitten vähän kävästiin kattelemassa lähikylä Trou D'eau Doucea (Truu-dee-duussia) sekä etelärannikkoa. Meidän iki-ihana bussireitti harkkaan kulkee aina ton kylänpahasen läpi. Käveltii rannalla ja kylällä ja nautittiin auringosta. Löydettiin sieltä yks hieno ravintola, missä taisi olla kaikilla tuotteilla näköalalisää. Mutta näköalahan ei maksanut mitään!
Kylästä käveltiin rantaa pitkin sitten takasin kotiin. Oli matkalla muuten hienoja asuntoja ja hotelleja. Mukava pikku 3 tunnin pk- lenkki!
 |
| Synkät pilvet Blue Bayn yllä. |
 |
| Mahebourgista. |
Maanantaina oli koululla jotain häslinkiä uuden lapsosen kanssa ja ohjaajamme ilmoitti, ettei tänään ole sitten harjoittelua ollenkaan. Noh, mikä siinä :D Uskaltauduttiin Villen kanssa siistin näköiselle kampaajalle. Villeltä leikattiin hiukset, multa värjättiin juurikasvu. Tuli aikas kivat ja halvalla, värjäys, pesu ja kuivaus maksoi 500 rupiaa eli suurinpiirtein 13 euroa ;) Ja hiuksista tuli ihanan sileät, mitä ne ei oo ollu vähään aikaan tän kuumuuden ja auringon rasituksen takia. Voisko Suomessakin olla näin halpaa jooko, kävis ainakin mun hiusten opiskelijabudjettiin?
- Tuija
____
Tällä viikolla on tämmönen kevennysviikko harjoittelun suhteen. Niin kuin Tuija tuossa kirjoitti, eilen ei tarvinnut mennä, ja tänään tiistaina sekä torstaina on hindujen pyhä päivä niin ei ole harkkaa meillä kun harkkapaikat on kiinni. No ei tuo nyt haittoo, jääpi aikaa auringolle. Taisinkin äsken altaalla lilluessa ja lehteä lukiessa käräyttää vähän niskaakin. Taas.
En oo 100% varma kirjoitusasusta, mutta tää hindujuhla on ehkä nimeltään Maha Shinawatra. Niin, yhtä paljon se meillekin kertoo. Katujen varsilla on näkynyt kylttejä, joissa on joku iso-etumuksinen sininen naishenkilö joka toivottaa hyvää Maha Shinawatraa. Tällöin osa hinduista (en tiiä liekkö uskoillisimmat vai muuten vain parhaimmassa kunnossa olevat?) kävelevät saarella jopa yli 50 kilometrin matkan suuntaansa. Kävely alkaa vissiin etelästä Grand Bassin -nimisestä paikasta. Ei olla vielä myö tuolla käyty, mutta se on uskoakseni taas joku hindujen pyhä paikka. Sieltä sitten kaikki kävelevät kai kotio. Kovimmat tyypit kävelee myös ensin kotoota sinne, ja sieltä sitten vielä takasin. Siinä voipi olla usko koetuksella, kun jalkapohja muistuttaa yhtä isoa rakkulaa. Ja mitä noita kävelijöitä eilen sattui linkan ikkunasta joitain näkemään, ei ollu adidaksen uusinta verkkaria ja niken lenkkaria päällä, vaan niissä samoissa hunnuissa ja läpykkäissä vinttasivat mitä normaalistikin. Huhhuijaa. Hupinsa kullakin.
Kaupungilla nähtiin muutamissa paikoissa ns "vesipisteitä", niin kuin maratoonareillekin on laitettu. Näissä sit joissakin oli kokoontunut iso määrä porukkaa, musiikki raikas autojen katoilla olevista kova-äänisistä ja meno oli kuin pienimuotoisesta karnevaalista. Eli koko urakkaa ei vissiin tarvii samalta seisomalta mennä, vaan on välissä mahollista laittaa uutta rakkolaastaria koipeennkin
Tässä kulttuurissa on hauskaa se, että monetkaan eivät pelkää tulla juttelemaan, vaikka oltaisiinkin tuiki tuntemattomia. Viime viikolla linja-autossa eteemme istui vanha mies, joka tarjosi meille pienen jutustelun jälkeen kurkun. Niin, kurkun. Ja myös viime viikolla aamulla odotellessani linja-autoa pysäkillä, tuijottelin merelle hartaasti kun yllätys yllätys, linkka oli taas tapansa mukaan myöhässä. No siinä joku äijän käppänä ajelee mopon raadollaan lähistölle, katselee tilannetta hetken ja uskaltautuu lähemmäksi.
-mies (m): Hello
-ville (v) : Good morning
-m: holiday, no? (täällä kaikki siis tuntuu lisäävän kysymyksensä perään "no", en tiedä miksi.)
-v: not actually. i am here on a clinical practice since i am studying physiotherapy.
-m: ahaa. (pitkä hiljaisuus. ei vissiin ymmärtänyt). Which hotel do you live?
-v: we don't live in a hotel but in those villas over there
-m: I sell t shirts.
-v: okay nice.
Hiljaisuus. Molemmat tuijottavat minuuttitolkulla merelle.
-m: where do you come from
-v: from finland
-m: nokia! I...nokia... to the sea.. then after 2 days it still working! ring ring!
-v: hehe,
-v: okay, see ya!
Mies poistuu mopollaan.
Jotenkin hassua, että vaikka kielitaito on monesti sitä, että osaa sieltä täältä muutamia sanoja, niin siitä huolimatta tullaan juttelemaan. Ei siinä, etteikö omakaan englanti nyt täydellistä ole, mutta jotenkin Suomessa kun ei uskalla mennä kenellekään juttelemaan, vaikka on kuitenkin yli kymmenen vuotta opiskellut englantia koulussa. Näin muuten tämän saman miehen eilen vielä kaupungilla. Iloisesti hymyillen pappatunturinsa selässä mies soitti torvea ja pysähtyi viereen.
"Is everything okay? I saw you and your girlfriend yesterday"
En jaksanut ruveta selittämään, että ei Tuija minun tyttöystävä ole, vaikka tyttöpuolinen onkin.
Tämän sanottuaan mies sanoi vielä hyvät päivänjatkot ja jatkoi matkaansa. Näin niitä kavereita kai tehdään?
 |
| Harkassa pitää osata soveltaa. Tässä tiputtelen kookospähkinöitä, joita meille myöhemmin tarjottiin. |
 |
| Tässä baarissa kelpas yhen kokiksen juuva. |
 |
| Laituri ja ongittaja |
 |
| Jeejee |
 |
| Rakastan näitä linja-autoja. Sisällä 50 astetta, nahkaiset penkit, jos linkka ei aja niin tuuletusta ei ole, kosteus 90-100 rosenttia. Kun oot istunut 1 minuutin, alkaa jo hikipisaroita puskemaan. 5 minuutin päästä näyttää samalta, kun olisit vaatteet päällä saunassa lyönyt löylyä ja hakannut vastalla selkään. |
Ps. nähtiin täällä Suomalainen John Deeren traktori. Ei ollut ihan uusinta uutta, mutta kuitenkin. Ja en muista joko ollaan kirjotettu, mutta Angry Birdsit on vallannut nääkin ala-asteet.
-Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti