Le Pouce

Tänään oli sitten se peukutuspäivä. Käytiin kiipeemässä Le Pouce -vuorelle (suom. peukalo). Aamu alkoi taas kukonpierasun aikaan kuudelta. Minulle ei herääminen taaskaan teettänyt vaikeuksia, on tuo rytmi ollut viime aikoina 10 nukkumaan ja 6 ylös muutenkin. Aamupalat naamariin ja tietenkin kun ympäristöystävällisiä ollaan, niin bussillahan se matka taas käy mukavasti...

Tämä Le Pouce sijaitsee luoteisosassa saarta. Matkaan per sivu meni sellainen 1,5 tuntia. Läheiseltä bussiasemalta otettiin vielä taksi, joka ajoi meidät muutaman sadan metrin päähän pisteestä, josta kiipeäminen sitten alkoi. Oltiin luettu netistä, että vuorelle voi saada myös oppaan, ja tätä meidän harkkaohjaajakin suositteli. Luotettiin kuitenkin siihen, että Suomalainen ei eksy ja lähettiin ihan kaksistaan. Onnen kauppaa oli kuitenkin, kun vuoren juurella juuri samaan aikaan sattui olemaan kaksi belgialaista kaverusta, joilla oli sama päämäärä. Hypättiin sitten heidän kelkkaansa.

Taksi jätti tähän. Tuolla korkeimmalla huipulla siis oltiin.

Reitti oli luokiteltu "helpoksi", mutta kyllä meitä ainakin puuskutti ihan kunnolla. Ensimmäiset muutamet satametriä mentiin vielä sellaista reittiä, jossa ehkä maastoauto pääsisi, mutta sen jälkeen alkoi semmonen vedensyövyttämä kinttupolku irtolohkareineen ja kivineen että auto olis jäänyt siihen. Matkalla oli välillä puitten katvetta, välillä avonaisempaa, välillä semmosta vattupuskaa ja sitten loppukiipeäminen piti mennä ihan nelivedolla käsiä apuna käyttäen. Jos olis korkeanpaikankammo niin olis jäänyt varmaan viimeiset sata-kakssataa metriä kapuumatta.

Ei vielä huipulla, mutta mukavan näköstä tässäkin. Vasemmalla näkyy Rose Hill

Mutta päästiin siis ihan huipulle. Huippu ei ollut Suomalaisten tunturien kaltainen, vaan ehkä 10x10 metrin kokoinen alue. Reunalta jos olis lipsahtanu ni henki ois männy. Siellä sitten otettiin kuvia niin paljon että mahto Belgialaiset kaverukset pitää ihan hulluina. Lähtivätkin litomaan pois ennen meitä. Ehkä kolmisen varttia siellä maisemia katteltiin ja eväitä syötiin ennen kuin lähettiin alas, kun muutama muukin kiipeilijä tuli huipulle meijän perässä. Olis käyny kovin ahtaaks oltavat siellä muuten. Paluumatkalla nähtiin vielä muutama serkkupoika puun oksilla. Rentoa elämää niilläkin, hyvät maisemat istua puussa ja munia rapsutella. Harmi, kun vähän ujoja olivat, niin ei kunnon kuvaa saanut.

Huipulta. Alhaalla pääkaupunki Port Louis.

Panoraamakuvaa huipulta.

Siitä kun lipsahtaa

Katsotaanko me apinaa vai apina meitä?

Kotona taas odotti näitä Mauritiuksen yllätyksiä kun paidan sai pois päältä. Oli TAAS bussista jäänyt molempien paitojen selkämyksiin paskaisia rantuja pitkin poikin. Liekkö jo kolmas vai neljäs paita mulla mikä menee pilalle. Eikä ne lähe perus pesussakaan. Pitää varmaan tästä lähtien olla bussissa Aatamin asussa, jotta moisilta ongelmilta vältytään.
-Ville