Retki koulun kanssa Chamareliin ja pääsiäisloma Flic en Flacissa

Aamukampa näyttää tällä hetkellä kahdeksaa (?!). Taas pitänee ihmetellä, miten nopeasti aika kuluu. HEI, ihan kohta tullaan takaisin!

Tämä viikko antaisi edellytyksiä kirjoitella mitä luultavimmin ainakin 4 sivua tekstiä, mutta koska minä onnistuin saamaan viikonloppuna flunssan ja Ville ilmeisesti auringonpistoksen, pidetään teksti lyhyenä ja ytimekkäänä. Ainakin yritetään.

Tiistaina ohjelmassa oli toisen harkkakoulun CEPEHin kanssa retki saaren eteläosaan, Chamareliin. Mukana oli meidän lisäksi koulun opettajat, toimintaterapeutti, siivoojat sekä osa lapsista ja heidän vanhemmistaan. Matkaa taitettiin bussilla, joka ei meidän onneksemme pysähtynyt joka pysäkillä. Bussikuski sen sijaan sanoi meille tauolla, että suomen kieli kuulostaa hänen korvaansa hyvältä :D Aluksi luuli kyllä, että puhumme puolaa.. Eipä joka tapauksessa ymmärtänyt sanaakaan.

Chamarelissa ohjelmassa oli Curious Corner. Tästä paikasta minulle tulee ainakin mieleen Linnanmäen Vekkula, joskin osa jutuista oli täällä jopa parempia. Hauskaa oli sekä meillä että lapsilla! Postauksen alla muutama kuva kyseisestä paikasta. Mielenkiintoisia illuusioita, tämä kohde tarjoaa aika erilaista Mauritiusta kuin ne iänikuiset hiekkarannat ja turkoosi vesi (ei siinä, ihan hienoja nekin..). Curious Cornerin jälkeen matka jatkui etelärannikolle, jossa söimme briania (curryriisia, jotain perunan tapasta ja kanaa). Yllättäen en jaksanut syödä annoksestani kuin puolet. Opettajat ovat tottuneet syömään mauritiuslaisittain, minä ruokaympyrän mukaan.. Päivän jälkeen oltiin molemmat aika poikki.

Huone, jossa pystyi ottamaan kuvan "väärinpäin".

Ville senkun kuihtuu kuihtumistaan täällä.. kuvassa myös koulun johtaja.

Myöhemmin sitten tällä viikolla päätettiin ex-tempore (sekä säätiedotuksen perusteella) lähteä Flic en Flaciin. Siispä varattiin hotelli trivagosta ja torstaina mentiin bussilla Port Louisin ja tuliaisostosten kautta länsirannikolle. Flic en Flac on siis kylä saaren toisella puolella, joka on tunnettu hienosta hiekkarannastaan, sukellusmahdollisuuksista sekä suhteellisen halvoista ravintoloistaan.

Port Louis aurinkoisessa säässä.

Le Caudal Waterfront (ei ole kirjoitusasu ehkä ihan oikein), Port Louisin ostari.

Sekä minä että Ville ollaan sitä mieltä, että jos tänne aikoo lomailemaan tulla, niin Flic en Flac on kyllä paras kohde. Ranta on aivan mahtava ja se vaan jatkuu ja jatkuu, ihan sama kumpaan suuntaan katsoo. Hotelleja löytyy joka makuun, meidän hotelli (johon otettiin sitten vielä yksi ekstrayö) maksoi hieman alle 30e/ yö per naama. Kateellisena katseltiin myös niitä ihania villoja ja bungaloweja, jotka maksavat sitten heman enemmän...

Before the rain.

Oi että.

Tätä hiekan määrää.

Parasta Flic en Flacissa oli kuitenkin lähistön lukuisat aktiviteetit; me ei enää tän kahden ja puolen kuukauden jälkeen kamalasti jakseta pelkkää makoilua rannalla. Rahaa paloi urakalla, mutta oli kyllä myös kaiken sen arvoista.

Jonkun koti lähellä rantaa.

Perjantaiaamuna heräsimme liian aikaisin ja suuntasimme rannalle, jossa meitä ja muutamaa kiinalaisturistia odotti pikavene katsomaan delfiinejä Tamarinin lahdelle (hieman Flic en Flacista etelään). Olivat muuten hienoja otuksia luonnossa. Eettisesti emme sitten tiedä kuinka hyvä niille oli se fakta, että muutamaa delfiiniparvea kiersi ainakin 20 venekuntaa. Hauskaa oli kuitenkin yrittää nähdä niitä läheltä, kun mahdollisuus oli myös pulahtaa mereen snorkkeli ja räpylät jalassa. Ville saikin monta hyvää videota, valitettavasti emme niitä voi näyttää koska netti <3 (Stay tuned, heti ku Suomeen päästään läntätään 30 minuutin videokollaasi meidän reissusta).

Moottoriveneet aamunkoitteessa.

Siellä ne pomppii. Tosiaan, ne videot on parempia..

Delfiinien jälkeen lähdettiin sitten melko nopsaan Caselan seikkailu- ja lintupuistoon (linkki kotisivuille tässä. Itse puisto oli hieman pliisu, lintuja oli kyllä monenlaista ja nähtiinpä myös tavallisia suomalaisia kotieläimiäkin (=sikoja). Kuumalla päivällä myös isot kissat eivät jaksaneet paljoakaan liikuskella. Korkeasaari on melkeimpä parempi mesta kattella näitä eläimiä.

Gepsu paistattelee päivää.

Caselan paras juttu oli sitten Zipline eli köysirata, jossa roikutaan rotkojen yli valjaissa. Minä hieman korkean paikan kammoisena en kamalasti ensin tälle lämmennyt (jälleen, odottakaa meidän videokollaasia), mutta melkoiset adrenaliinipiikit tästä sai! Ensin vedettiin 5 lyhyempää köysiviritelmää "lämmittelyksi" ja sitten loppuhuipennuksena oli 400 metrin zipline, jonka huippunopeus oli kuulemma suurinpiirtein 60 km/h (riippuen tietenkin massasta). Vaatteet olivat tämän touhun jälkeen ketjuöljyssä ja muutenkin likaisena, jonka johdosta heitän turkoosin viiden euron H & M:n tuubitopin roskiin.. Perjantai oli meillä erityisen pitkä, ja uni tuli sitten kyllä nopeasti jo puoli kymmenen aikaan. 

Oh my.. 

Lauantaiksi oltiin sitten varattu sukelluskokeilu Sea-urchin diving schoolista. Lauantaiaamu ei näyttänyt kovinkaan hyvältä, sillä flunssan oireet tekivät tuloaan. Suostumuslomaketta täyteltäessä sitten kerroin vielä tästä epämääräisestä astmadiagnoosista, jolloin ohjaajamme ei meinannut päästää minua lainkaan sukeltamaan. Omistajan kanssa neuvoteltuamme sain kuitenkin luvan mennä tämän kerran, seuraavalle kerralle pitää selvittää hieman tätä astmaa. Astman kanssa ei siis saisi sukeltaa lainkaan, sillä astmakohtauksen sattuessa ohjaaja ei voi tehdä mitään. Lisäksi haasteita aiheuttaa happipullon kuiva ilma, joka ei myöskään ole hyvästä. Minulla ei kuitenkaan tämän kanssa ole ongelmia ollut, ei kohtauksia eikä juuri mitään ahdistusta, kun muistaa glukokortikoideja vetää...

Niin mielenkiintoista kuin sairaskertomukseni jakaminen täällä blogissa olisinkin, niin jatketaan sukeltamiseen. Elikkäs, ensisukelluskerta alkoi täällä suostumuslomakkeen täytöllä sekä lyhyehköllä briiffauksella miten laitteet toimivat ja mitä pitää sukeltamisesta lyhyesti tietää. Tämän jälkeen vaihdettiin märkäpuvut, otettiin maskit ja räpylät ja käveltiin rannalle kokeilemaan laitteistoa, maskin tyhjennystä vedestä sekä happilaitteen suuosan tyhjennystä vedestä. Harjoiteltiin myös perusmerkit, jotka pitää osata sukeltamaan lähtiessä. Oltiin ilmeisen nopeita oppimaan, koska pian sitten lähdettiin laguunin ulkopuolelle sukeltamaan Aquarium- nimiseen sukelluskohteeseen. Siitä sitten vaan kamat niskaan (happipullo ja -reppu painavat muuten ihan kivasti..) ja takaperin pää edellä tiputtautuminen veteen veneen laidalta. Pinnalla viimeiset tarkistukset ja sitten ei muuta kun köydestä kiinni, reppu tyhjäksi ilmasta ja hitaasti syvyyksiin paineita tasailemalla. Hankalinta oli ehdottomasti alasmeno ja räpylöihin tottuminen (ei paljoa niillä rintauinnin potkua vedetä, joka on mulle valitettavasti se tyypillisin uintitekniikka) sekä se, ettei niillä käsillä tarvinnut tehdä yhtään mitään. Aivan turhaan aluksi yritettiin Villen kanssa haroa käsillä siellä pinnan alla, mutta mitä pidemmälle mentiin niin sitä paremmin myös osasi siellä liikuskella. 

Mulla ainakin katosi ajantaju eikä vieläkään ole mitään tietoa kauan me siellä oltiin, mutta oli kyllä paljon nähtävää ja hieno kokemus. Pelotti aluksi, miten sitä siellä oikein ollaan, mutta hienoja kuvia ja videoita meidän ohjaaja otti kamerallani. Ymmärrän kyllä ihmisen palon nähdä vedenalaista maailmaa! Itse taidan kuitenkin pitäytyä suurinpiirtein vedenpäällisissä lajeissa ja uimaopetuksessa. Ehdottomasti kuitenkin suosittelen kokeilemaan laitesukellusta, jos osuu tilaisuus kohdalle. Hinnat varmaan vaihtelevat, mutta tämä meidän kokeilu maksoi 2000 rupiaa eli hieman yli 50 euroa. Ei paha!

Meitsi.

Ville ja kivan kokonen simpukka.

Tässäpä tämä siipisimppu (?), piikkien myrkky tappaa.

Ainakin melkein Nemo.

Kuva-arvoitus. Melkoista maastoutumista osaa luonto antaa.

Tänään sitten palailtiin takaisin paratiisista "kotiin" Palmariin. Ei kestänytkään kuin 4 tuntia bussilla neljällä bussivaihdolla :D Otin pihinä opiskelijana hotellilta mukaan vessapaperirullan, jonka olen nyt suurinpiirtein käyttänyt niistämiseen. Huominen päivä menee siis varmaan lepäillessä. Täällä ei juurikaan pääsiäistä vietetä. Tosin vaikka huomenna olisi kuulemma työpäivä, kukaan ei mene töihin. Otapa tästä selvää. Suklaapupun aion kyllä syödä.

Ensi viikon sää näyttää aika huonolta, joten katsotaan meneekö viimeinen viikko lähinnä koulujuttujen merkeissä ja fiilistellessä meidän paria tuhatta kuvaa ja muutamaa sataa videopätkää.. Mutta vielä ainakin kerran tätä rustataan!

-Tuija